maanantai 11. heinäkuuta 2011

Japa 300 -klapikone

Viikonloppuna tuli oltua pitkästä aikaa mökillä puuhommissa. Kun kerroin toverille aikeista, hän ehdotti ystävällisesti, että ottaisimme lainaan viikonlopuksi Japan klapikoneen.
Klapikone auton perässä
Laitilan Rautarakenne Oy on valmistanut maa- ja metsätaloustöitä helpottavia koneita Laitilassa vuodesta 1977. Klapikoneessa vuosien kokemus tuntuu. Laite on tukeva, helppo käyttää ja suunniteltu turvalliseksi.

Klapikone käyttökunnossa
Testimateriaalina sai toimia talvella kaadettu iso mänty. Mänty pätkittiin moottorisahalla sen mittaisiin pätkiin, joita kahden miehen voimin jaksaa helposti liikuttaa, eli 1,5 - 2,5 m. Nuo kannettiin klapikoneelle, joka teki loput töistä. Kone pätkii puun sopivan mittaisiksi (klapin pituuden voi säätää helposti) ja laittaa puun kahteen tai neljään osaan. Puun pätkii ketjusaha. Laitteelle antaa voiman 390-kuutioinen laadukas Hondan nelitahtinen yksisylinterinen bensiinimoottori. Hondan pienkoneet ovat tunnettuja hyvistä ominaisuuksistaan, joita on mm. helppo käynnistyvyys kelillä kun kelillä, luotettava toiminta ja vaimea käyntiääni.
Puun halkaisu

Klapikonetta on helppo siirtää paikasta toiseen auton peräkoukussa. Laite painaa alle 400 kg, joten sen siirtämiseen käy hyvin käytännössä mikä tahansa auto. 
Puun katkaisu

Valmista jälkeä syntyy klapikoneella nopeasti. Katkaisuun kuluu vastaava aika kuin moottorisahalla ja halkaisuosa työstää katkaistun puun sekunneissa klapeiksi.

Työskentelytaso, jossa työstöä odottava puu odottaa vuoroaan
Laitteessa on turvallisuus ollut jo suunnittelupöydällä tärkeä asia. Työskenneltäessä järkevästi, teräviä kohtia tai paikkoja, joissa käsi murskaantuu, ei jää paljaaksi. Halkaisuosan suoja lähtee pois päältä vain, kun kone on taukotilassa. Kone käynnistyy myös vasta, kun suojukset ovat kiinni. Työskenneltäessä moottorisahalla tai kirveellä on paljon helpompi tehdä vahinkoa.
Honda GX390 -bensiinimoottori

Leirintäblogin asteikolla klapikone saa arvosanakseen neljä ja puoli pistettä viidestä. Suosittelen lämpimästi laitetta.

Hyvää:
  • Työskentelyn turvallisuus
  • Nopeus
  • Käytön helppous
  • Tukevat rakenteet
  • Helppo siirrettävyys
Huonoa:
  • Puun maksimihalkaisija on 30 cm. Tuota rajaa lähestyvän puun kanssa moottorin voimat alkavat tuntua rajallisilta. Rajumpaan käyttöön on kuitenkin Japan mallistossa huomattavasti järeämpiä vaihtoehtoja.
Valmiita klapeja
Kiitos Laitilan Rautarakenne Oy:lle koneen lainasta!

keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Top Camping Vaasa

Nyt on luvassa Leirintäblogini ensimmäinen leirintäaluearvostelu.

Ensimmäisenä saa luvan olla Top Camping Vaasa, jossa vietin neljä yötä kesäkuun alussa. Alue sijaitsee luonnollisesti meren äärellä, niemen kärjessä, ja matkaa Vaasan keskustaan on vain pari kilometriä. Keskustasta on hyvät opasteet alueelle.

Telttayö maksaa 12 €, jota voidaan pitää erittäin kohtuullisena hintana. Alueella on siistit yleiset tilat, grillejä löytyy sekä puulla että kaasulla toimivia, klapejakin on hyvin tarjolla kuivina. Hintaan kuuluu aamusauna, joka on hyvän uimarannan vieressä. Alueen pinta-ala on varsin iso ja yleiset tilat ovat hyvin sijoitetut. Merinäköalaa löytyy ympäri aluetta. Leiriytyjiä oli varsin paljon jo kesäkuun alussa, ulkomailta aikamoinen osa.

Saunatilojen sisustuksen puuosat tarvisisivat pientä laittoa, mutta alueesta jäi muuten erittäin hyvä mielikuva. Henkilökunta oli ystävällistä ja asiantuntevaa. Vaasan kaupungissa on paljon katsottavaa ja ihmeteltävää, kannattaa käydä jos paikka ei ole tuttu.

Hyvää:
  • Alueen sijainti lähellä keskustaa
  • Merenrantaa ja useilta telttapaikoilta hyvä merinäköala
  • Aamusauna sisältyy hintaan, hyvä uimaranta
  • Yleiset tilat siistit
  • Hyvät grillit
Huonoa:
  • Erittäin pienenä miinuksena saunatilojen kunto, joskin silti saunaelämys oli joka aamu erinomainen.
Leirintäblogini arvosteluasteikolla alue saa 4,5 pistettä viidestä, jota voidaan pitää erinomaisena suorituksena.

Lopuksi tunnelmallinen kuva alueen venelaiturin läheltä, kesäkuinen auringonlasku.

sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Festarikansa

Juhannus 2011 meni Kalajoella festareiden merkeissä. Siellä ollessani tein festikansasta muutamia, ei kovinkaan mieluisia havaintoja.


Luonnon ja alueiden roskaaminen on mennyt ihan hirveäksi. Kaikki roskat lasketaan siihen, missä se syntyi, jopa yleisten tilojen käsienpesualtaat tukkeutuivat käsipyyhkeistä, vaikka roskikset ovat vieressä. Jopa luonnonkauniilla hiekkasärkkien rannalle ja dyyneille asti oli viety roskia. Kaikkialla olevat roskat tuovat myös lokkiparvet paikalle.

Jotta maailma olisi parempi paikka, yritä muistaa seuraavat asiat festareilla:
  • Ota mukaan roskapusseja
  • Älä pudota yhtään roskaa muualle kun roskapussiin tai roskiksiin
  • Anniskelualueilla, kun saat nautittua muovituopissa olevan juoman, vie tuoppi roskiin äläkä pudota lattialle
  • Jos kuuntelet yöaikaan musiikkia leirintäalueella, sitä voi tehdä myös kohtuullisella voimakkuudella
  • Kaikkea irtotavaraa ei tarvitse rikkoa
Festien järjestäjiä varten tein seuraavan huomion Kalajoelta: leirintäalueella olisi voinut olla roskiksia siellä, missä ihmisetkin ovat. Kynnys heittää roska luontoon suurenee kun etäisyys roskiksiin kasvaa.

Tarkoitukseni ei ole olla kukkahattutäti, vaan muistuttaa siitä, että vaikka nautitaan virvokkeita ja pidetään hauskaa, sitä voi tehdä siististi ja muitakin huomioiden.

Blogini asteikolla festarikansa saa nolla leirintäblogin pistettä viidestä.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Fjällräven Vålå Dome II -teltta

Luvassa on ensimmäinen telttavarusteartikkeli.

Ostin teltan kesälomalla 2010. Aluksi kuvittelin pärjääväni Jyskin 20 € teltalla, mutta huomasin tuon päästävän veden sisälle ja yksikerrostelttana kostuvan pelkästä hengitysilmasta. Selailin telttatarjontaa netitse ja Vålå Dome II päätyi yhdeksi vaihtoehdoksi. Turun Partiovarusteesta kävin telttaa hakemassa ja valinta osui tuohon, koska heidän osaavan henkilökunnan mielestä tuo oli tarpeisiini paras. Hintalappu oli tuolloin 249 €.

Teltta on ollut tuosta lähtien joka reissulla mukana, nukuttu muutamia kymmeniä öitä jo. Kyseessä on kahdelle soveltuva teltta kolmen vuodenajan käyttöön, eli talvikaudet majoitutaan muualla. Teltassa on kaksi kerrosta, sisäteltta on hyvin hengittävää kangasta ja ulkoteltan rooli on pitää tuuli ja sade ulkopuolella. Teltan speksien mukaan ulkoteltta sietää 3000 mm vesipilarin ja pohja 5000 mm vesiliparin. En ole vielä tavannut ilmaa, jolloin teltan sisäpuolelle olisi tullut vettä.

Pystytys on nopeaa, koska sisäteltta on oletuksena kiinni ulkoteltassa ja sisäteltta pysyy kuivana sateessakin pystyttäessä. Teltan tukirankana on kolme alumiinista telttakeppiä ja tuulinaruja sen verran, ettei teltan paikallaan pysyvyyttä tarvitse pelätä kovallakaan tuulella. Kaksikerrosrakenne toimii käytännössä hyvin, sisäilma pysyy joka kelillä hyvänä eikä teltta kostu. Teltassa on kaksi sisäänkäyntiä, joihin jää reilusti sateelta suojattua tilaa.

Hyvää:
  • Tukeva rakenne
  • Nopea pystyttää
  • Sietää märkiäkin kelejä
  • Hyvin hengittävä kaksikerrosrakenne
 Huonoa:
  • Sisäteltan materiaali on kestänyt hyvin, muttei tunnu ikuiselta
  • Sadekelillä teltan sisälle tulee vettä kun avaa oviaukon, sillä sen päällä ei ole mitään tippalistaa, katosta tms.
Leirintäblogin tarkalla arvosteluasteikolla teltta saa neljä pistettä viidestä.

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Ahvenanmaa

Ahvenanmaan saariryhmä on monelle tuttu risteilylaivojen kannelta katsottuna. Alueella on paljon nähtävää ja mukavasti mantereen menosta poikkeavaa kulttuuria ym.

Suurinpana ongelmana reissulla näin sen, että monilla alueilla on leirintäalueet eriytetty muusta kaupungista omaksi kokonaisuudekseen ja leirytyjille tarjotaan ns. turisteille suunnattuja palveluja turistihintoihin. Lisäksi osalla leirintäalueista on otettu käyttöön kolikkoautomaatit mm. suihkussa ja keittiötilojen helloissa. Manner-Suomen alueilla ei moista ole juuri nähty. Jokaisen leiriytyjän on syytä äänestää kukkarollaan ja välttää alueiden käyttöä, joissa suihkustakin veloitetaan erikseen. Se on mielestäni peruspalvelu.

Pidin valtavasti Maarianhaminasta. Vaikkei siellä ole kun vajaa 12 tuhatta asukasta, keskusta on erittäin vireä. Asiaan vaikuttaa mm. se, että Maarianhamina on maakunnan ainoa kaupunki ja hallinnollinen keskus. Kesäaikaan turisteja on myös paljon. Pyöräilijän kannalta Maarianhaminan kaupunki ja koko Ahvenanmaa on varsin ystävällistä, pyöräilijöille annetaan tietä ja ne on huomioitu myös liikennejärjestelyin.


Jos yhteysalukset eivätkä esim. Brändö, Kökar jne. ole tuttuja, Ahvenanmaan mantereelle kannattaa kulkea Ålandstrafikenin aluksia käyttäen. Yhteysalukset ovat varsin kohtuuhintaisia ja sisältävät välttämättömimmät palvelut, eli matkan saa taittaa lämpimässä kahvilassa, josta saa myös ruokaa. Yhteysalusten kanssa liikkuminen Ahvenanmaalle ja pois sieltä vaatii, että on yhden yön jossain reitin varrella olevassa saaressa. Menomatkalla yövyin Brändössä ja tullessa Kökarissa. Näistä alueista on tulossa myöhemmin erilliset juttunsa.

Blogini arvosteluasteikolla Ahvenanmaa saa neljä leirintäpistettä viidestä. Arvosteluasteikko tarkentunee ajan kanssa, eivätkä ne ole vertailukelpoisia edes keskenään.

Ahvenanmaan reissu

Reissu oli antoisa. Blogitekstejä tulossa aiheesta muutamien lähipäivien aikana. Niitä odotellessa voitte katsastaa tuolla ottamiani kuvia.

maanantai 20. kesäkuuta 2011

Ensimmäinen postaus

Tervetuloa lukemaan leirintäblogiani.

Ideaa olen mielessäni hahmotellut jonkun aikaa, viimeistään viime yönä selvisi, että tämä on se, joka voisi toimia.

Tulen käsittelemään telttailijan näkövinkkelistä mm. leirintäalueita, leirintävälineitä, kiinnostavia alueita ja kaikkea muuta aiheeseen jotenkin liittyvää. Mielipiteeni asioista perustuvat omiin kokemuksiin ja kommentoida saa vapaasti suuntaan ja toiseen.

Olen vielä tämän päivän reissussa, tällä hetkellä Kökarin saarella. Aloitan kirjoittamaan juttuja jahka kotiudun ja hiukan vetäydyn reissusta.